Vähän tollanen olo on ollut parina viime päivänä töissä. Ihan hirveesti oon ponnistellut ja ylittänyt itseni joka päivä, mutta panokset kasvaa ja koko ajan vaaditaan lisää. :)
Englanti luistaa päivä päivältä paremmin, mutta tiettyjä, ns. monimutkaisempia asioita varausjärjestelmän hoidossa ja maksujärjestelmässä on vaikea oppia juuri sen vieraan kielen takia.
Työkaverit tsemppaa ja kannustaa, mutta välillä on kyllä sellanen olo, että oon vaan kaikkien tiellä.
Työpäivien jälkeen ei tarvii tosiaan paljon Nukkumattia venailla - ympäri hotellia juokseminen, vieraan kielen kanssa selviytyminen ja se 8½ tunnin seisoskelu ja koti-työ väliä raahautuminen vie yllättävän paljon energiaa. Pätkääkään en oo silti katunut että tänne lähdin! Tää reissu on opettanut ja tulee vielä opettaan niin paljon kaikenlaista.
Työstressissä ehtii aina välillä unohtuun, mutta onneks kuitenkin muistutetaan toisiamme jatkuvasti sanomalla: "Iina/Laura hei, kato ympärilles! Missä me ollaan!! <3"
Työpäivien päätteksi, tai no useimmiten niiden aikanakin, läppä lentää yhä entiseen malliin ja melkoisia hepulikohtauksia tulee aina vähän väliä erilaisten koomisten tilanteiden ja ennen kaikkea sen väsymyksen takia!
Ollaan myös tutustuttu paremmin hostellimme, aka "kotimme", asukkaisiin, tai oikeastaan lähinnä niihin, jotka täällä työskentelee. Pari espanjalaista poikaa, yksi etelä-afrikkalainen ja muutama brittiläinen plus me kaksi suomalaista muodostamme yhdessä aivan mahtavan futistiimin! Siis näillä jäppisillä on täällä sisällä sellanen jalkapallo jota ne sit potkii joka puolella ja ei voi mennä edes ovesta ulos ilman etteikö se pallo vieris jostain. No sitähän sitten potkitaan tasan niin kauan, että joku taulu tippuu seinältä tai kukkavaasi menee rikki. Itsehän ei olla kyllä mitään rikottu! :D Ilmeisesti näitä velikultia + yhtä tyttöä ei kuitenkaan haittaa yhtään vaikka "heidän omaisuutensa" hieman tuhoutuu, oikeastaan kukaan tässä hostellissa ei paljoo välitä mitä sä täällä puuhailet, melko vapaamielinen meininki vallitsee niin sanotusti..
On kuitenkin tosi mukavaa, että kun tulee töistä kotiin niin on aina joku jonka kanssa jutella ja kaikki on oikeesti tosi kiinnostuneita siitä, mitä sulle kuuluu! Toinen näistä espanjalaisista toveruksista, nimeltään Manuel, on tosi valloittava kun hän kävelee joka päivä, monta kertaa, espanja-englanti sanakirjan kanssa vastaan ja kysyy miten joku sana lausutaan ja treenaa niin ihailtavan sinnikkäästi kielitaitoaan.
Kaikki siis kohdallaan täällä, Belfast kiittää ja kuittaa ja toivottaa hyvää yötä. :)
Keep calm and drink tea!
xx
Laura
se on kyllä yllättävän uuvuttavaa vieraalla kielellä palvella asiakkaitaa aamusta iltaan. hyvin te pärjäätte :) <3
VastaaPoista