Vähän on kirjottamiset tänne jääny viime aikoina vähiin,
mutta ei hätää, meitsi tulee ja pistää teidät taas ajan tasalle!
Tosiaan, Iinan superpaha sairastuminen vähän hidasti tahtia
täällä viimeiset kaksi viikkoa ja mä painoin sillon vaan lähinnä duunissa ilman
mitään sen kummempia ihmeellisyyksiä. Onneksi
Iinan flunssa on kuitenkin - kiitos steroidien(???) joita lääkäri
määräsi - viimeinen selätetty!
Mutta tattadadaa! – nyt se tauti onkin siirtynyt sitten
hienosti minulle. Eli eilen oli mun vuoroni käydä moikkaamassa paikallista
lääkäriä. Onneksi mun kohdallani kyse on kuitenkin vain pienestä flunssasta ja
yhdestä rampautuneesta jalasta. Niin siis mun vasen nilkka on osaksi liian
suuren rasituksen ja osaksi liian huonojen kenkien takia turvonnut ja niin
kipeä, etten pysty sille kunnolla astumaan. :(
Ei auta muuta kuin
toivoa, että lääkkeet puree, koska
kerrankin siunautuneen, ruhtinaallisen neljän päivän vapaaputken ja vanhempieni
tulevan vierailun takia en todellakaan haluaisi nyt sairastella. Isukki ja äityli saapuvat
siis huomenna muutamaksi päiväksi Belfastiin ja majoittuvat missäs muuallakaan
kuin tyttärensä työmaalla, Jurys Inn:issa! Aika oudolta tuntuu, että nää kaks
pamahtaa yhtäkkiä tänne ”meidän maailmamme” keskelle, vaikka hurjan ihanaa on
heidät kuitenkin nähdä ja saada tutustuttaa kaikkiin mahtaviin paikkoihin! :)
Viime viikon torstaina pääsimme taas ilmaisen sapuskan
äärelle toisen yhteishenkilömme, Maureenin luokse. Maureenilla oli myös kaksi
meidän ikäistä lasta, ja ilta sujuikin oikein rattoisasti hauskasta seurasta ja
kiinalaisesta ruuasta nauttiessa. Heidän
perheellään oli melko epätavallisia lemmikkejä – lisko nimeltään Jub-Jub ja
sitten joku aivan omituinen (ja pelottavan näköinen) lisko/kala-sekoitus, jonka
terraario oli kivasti keittiönpöydällä. B-)
Meinasin saada pienen sydärin kun Jub-Jub tuotiin ruokailun päätteeksi meitä
kädestä pitäen morjestaan. Lopulta tämä rauhalliseksi osoittautunut kaveri
kuitenkin valloitti meidän molempien sydämet!
Huvittavinta oli kuitenkin se, että perheen kotipiha vilisee
iltahämärässä mäyriä! Meidän mielestä se oli vaan jotenkin niin hassua ja
jännää – c’moon, kuin siistiä, mäyriä omalla pihalla. :D Maureen veikin
illallisemme jämät kupissa pihapenkin alle ja istuimme hänen ja hänen tyttärensä
kanssa olohuoneen sohvalle nenä kiinni ikkunaruudussa odottamaan, että edes yksi ”BADGER”
tulisi esiin! B-) How exciting! Vähän aikaa venailtiin, ja alettiin jo luopua
toivosta, kunnes me vihdoin nähtiin SE! Ensin niitä oli vain yksi, mutta
lopulta nähtiin kaiken kaikkiaan jopa kolme mäyrää. Siellä ne vaan mennä
vipelsi ja veti tyytyväisenä meidän ruuantähteitä napaansa. Kuulemma jopa BBC
oli joskus tullut Maureenin pihalle näitä otuksia kuvaamaan. Eläväisen perheen ”aina
sattuu ja tapahtuu”-tyylin mukaisesti tähän kuvaus-sessioon liittyi tietysti pari
hassua tarinaa ja taas saatiin nauraa.
 |
| Badger, Badger, Badger !!! |
Voisin tässä jotain vielä viime viikonlopusta kertoo.
Silloin kävimme perjantaina heti aamusta vierailemassa uudestaan Belfast
Metropolitan Collegessa, jossa minut istutettiin parturikampaaja-opiskelijoiden
salonkiin ja hiukset leikattiin pois naamalta. Näkee taas jotain! Tämän jälkeen eksyimme - ihan vahingossa vaan
- keskustaan ja sen houkuttelevien puotien keskelle. Pari ostoskassia tais olla
taas molemmilla kädessä kun viimeinen laahustimme pitkän matkan takaisin
hostellille. Biletysfiilis alkoi jostain syystä noin perjantai-iltana
valtaamaan mieltämme ja parin Magnersin jälkeen otimme suunnan kohti The Botanic
Inn:ia - ”known as The Bot”. Nähtiin siellä vähän vanhoja tuttuja ja illasta
tuli jälleen ikimuistoisen hauska. :)
Lauantaina päätimme pienestä päänsärystä huolimatta olla reippaita
ja tehdä jotain! Niinpä otimme taksin ja hurautimme kaupungin laitamilla
sijaitsevaan Belfast Zoo:hon. Se
sijaitsi sellaisen korkean kukkulan päällä, josta oli aivan mahtavat maisemat!
Merikin näkyi sieltä kauniisti. En kuitenkaan suosittele lähtemään pienessä
krapulassa kyseiseen paikkaan... Se kävely siellä rinteillä melkoisen ison eläintarha-alueen
sisällä on meinaan ihan loppumaton vaellus. :D Parit apinat, pingviinit,
norsut, mangustit, seeprat jne. onnistuttiin kuitenkin bongaamaan, vaikka
oltiin melkoisen pettyneitä kun kirahvien, leijonien/ tiikerien ja karhujen luo
päästyämme, emme nähneet mitään muuta kuin typötyhjät häkit! Mikä tää tällänen
eläintarha on olevinaan?? :O
Mua alkaa jo nyt oikeesti, itkettään, kun mietin meidän lähdön lähestymistä! :'( Ollaan
tutustuttu niin moniin ihaniin ihmisiin täältä ja tutustutaan heihin koko ajan
vain paremmin, niin, että ajatus kotiin lähdöstä käy päivä päivältä
vaikeammaksi! :( Omaa ihanaa kotikoloani Turun Portsassa mulla on kyllä
melkoinen ikävä ja tietty kaikkia rakkaita kavereita ja perhettä. :)
Positiivisesti ajateltuna meillä on kuitenkin vielä noin
puolet jäjellä reissusta…vaikka se onkin liian vähän!!
xxx
L
